Joo oon vielä hengissä vaikka ei ookkaan mitään musta kuulunu sellaseen neljään kuukauteen :D Järjestöltä sen sijaan on tullu aika paljonki tiedotuksii, etenki täs viimesen kuukauden aikana. Tänään tuli sähköpostiin viesti et kaikkien talvivaihtareiden lennot on varattu ja samalla varmistu kans mun lähtöpäivä, 29. tammikuuta!! Laskin just et siihen on tasan 90 päivää koska lento lähtee kello 23:40 ja kello on nyt piakkoin saman verran eli jiihaa! Lisäks mulla on se orientaatioleiri viikon päästä Porvoossa ja ootan sitä tosi paljon :) Joo ja sit kans tässä joku viikko sitte mulle tuli facebookissa yks vanha AFS:n Uuden-Seelannin vaihtari kysyy et millon mulle kävis se kotikäynti, ja en oo vielkää edes kysyny äidiltä että millon sille käy. Homma toimii!
 |
Mut tosiaan tos lähtöpäiväs on vaan se juttu että jos en saa isäntäperhettä (jota ilman en voi anoo viisumia) ajoissa nii mun lähtö siirtyy vasta helmikuun lopulle.. Että joo toivottavasti jostain joku hostperhe piakkoin iskee :D
Hömhöm mitäs muuta. Nii joo sain vihdoin ja viimein tehtyy mun lukkarin kolmosjaksoon, mikä oli tosiaan vähän hankalaa ku yoi lähtöpäivä sattuu just sopivasti keskelle koeviikkoo. Opon kanssa sit se tehtiin ja mullon huimat neljä kurssii joista vaan kolmesta on sitte koe :D Pitää vaan viel sopii ne kokeiden tekemiset sit viel opettajien kaa et saan tehtyy ne järkevästi, mutta joo muuten oikeen bueno!
 |
| elämä on helppooo |
Mulla on muuten jotenki tosi outo fiilis ollu täst vaihtoonlähtemisestä viimeaikoina. Keväällä en meinannu pysyy pöksyissä ku ootin nii innolla ja tottakai mä vieläkin ootan mut jotenkin joskus vaan unohan et oon ihan oikeesti lähössä kolmen kuukauden päästä vuodeks ihan toiselle puolelle maapalloo. Muutaman kerran on käyny silleen että oon vaikka miettiny ens kesää ja tehny vähä suunnitelmia ja sitte yhtäkkiä tajunnu että hetkonen ei muuten onnistu :D Ja nyt alkaa ahistaa se lähtö, tai no okei ei varsinaisesti se lähtö vaan se että miten nopeesti se sit on ja että miten paljon kaikkee mun pitää vielä ehtii tehä. Kolme kuukautta menee nii hiton äkkiä et huhhei.
Sit on kans alkanu mietityttää et miten paljon kaikki asiat oikeesti tulee muuttuu sen aikana ku oon poissa. Veli on kuulemma muuttamassa pois kotoota just sopivasti siinä tammikuussa, ja äiti sano et se todennäkösesti myy meiän nykysen talon ja muuttaa pienempään. Eniten mua kuitenki pelottaa miten mun koira tulee reagoimaa mun poissaoloon ja se, että se jää äidin vastuulle vuodeks. Ei mua muuten pelottais, mut mun äiti ei osaa käsitellä sitä koiraa yhtään, se ei osaa olla sille johdonmukanen ja äiti kans huutaa sille ilman mitään syytä ihan liian usein. Tiiän että ne ei vaan tuu yksinkertasesti pärjäämään sitä vuotta kaksistaan ja se ahistaa mua oikeesti tosi paljon..
No toisaalta ei noita asioita kannata vielä murehtii, ja voihan toki olla et oonki väärässä ja kaikki sujuu kotonaki ihan hyvin :)
Jepajea ei mulla taas muuta, seuraavaa postausta voi odotella sitte sen orientaatioleirin jälkeen :)
 |
| täs on loppuun viel jättekiva kuva musta ja dogipääntsistä |
